Aluefoorumin avannut kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen kertoi liikkuneensa paljon Sydänsuomessa-alueella ja vaikuttuneensa alueen kauniista järvimaisemista. Hänen mukaansa järvimaisemat ovat yksi pysyvä tekijä ja vahvuus, jotka tarjoavat mahdollisuuksia alueen kunnille.
– Kun puhutaan tämän päivän teemasta, ennakoinnista, itse määrittelen ennakoinnin niin, että se on tulevaisuuden tekemistä tänään. Käytännössä se tarkoittaa tulevaisuuden mahdollisten kehityskulkujen tunnistamista ja oman toiminnan rakentamista sen mukaan. Tulevaisuuden tutkimus löytää erilaisia asenteita suhtautumisessa tulevaisuuteen. Olemmeko me kenties tulevaisuuden rakentajia vai teuraita, joille tulevaisuus vain tapahtuu, tai sitten sopeutujia, Ikonen luetteli erilaisia vaihtoehtoja.
Hänen mukaansa joissakin tilanteissa kannattaa olla aktiivinen toimija ja lähteä rakentamaan tulevaisuutta, kun taas joskus fiksuinta voi olla mukautua muutokseen.
– Kukaan tuskin haluaa olla teuraan roolissa, ja siksi on erittäin tärkeä pysähtyä tämän aiheen äärelle, ministeri korosti ennakointia.
Kun tulevaisuutta ja ennakointia katsoo kuntien ja alueellisten toimijoiden näkökulmasta, yksi tärkeimmistä asioista on Anna-Kaisa Ikosen mukaan tulla yhteen ja toimia verkostoissa sekä tehdä yhteistyötä yli yksityisen ja julkisen sektorin rajan hakemalla ratkaisuja yhdessä.
Tämä korostuu nykyisessä, arvaamattomassa ja turbulentissa maailmassa.
– Myös teknologinen kehitys, digitalisaatio ja tekoäly vievät meitä kohti maailmaa, jota emme täysin tunne. Eikä pidä unohtaa Suomen sisäisiä kehitystrendejä, esimerkiksi väestörakenteen muutosta. Lisäksi rinnalla vaikuttavat isot trendit, kuten ilmastonmuutos, turvallisuus ja turvallisuuden tunne sekä yhteisöjen rakentaminen yksilökeskeisyyttä korostavassa ajassa, Ikonen jatkoi.
Olennaista on hänen mukaansa tunnistaa muutostekijät ajassamme ja muutostekijöiden vaikutukset maakuntiin, kuntiin, kuntapäättäjiin, yrityksiin ja niiden arkeen.
– Kunnat ovat eri tavoin tässä muutosten keskellä, ja globaali sekä paikallinen leikkaavat kunnassa paikallisesti. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että kuntakenttä elää tosi isossa muutoksessa, johon liittyy myös paljon mahdollisuuksia.
Ikonen painotti, että kaikki tämä vaatii kunnilta kykyä nähdä kokonaisuuksia, tunnistaa heikkoja signaaleja, tehdä valintoja, jotka vaikuttavat jopa yli vuosikymmenten sekä kykyä toimia verkostoissa.
”Ei ohiteta hiljaisia signaaleja”
Sitran johtava asiantuntija Mikko Dufva puhui megatrendeistä ja hiljaisista signaaleista.
– Ministeri Ikonen mainitsikin tulevaisuuden tekemisestä. Jotta pääsemme siihen, meidän on tiedettävä kolme juttua; mitkä asiat muuttuvat tällä hetkellä, minkälaisia oletuksia meillä on tällä hetkellä, joita pitäisi ehkä haastaa, ja millaisia voivat olla vaihtoehtoiset tulevaisuudet. Olennaista on peilata näitä kolme seikkaa nykyhetken valintoihin ja päätöksiin. Minkälaista tulevaisuutta me olemme rakentamassa niillä päivittäisillä valinnoilla, joita teemme.
Hänen mukaansa eurooppalaisista keskisuurista yrityksistä löytyy tutkimustuloksia seurauksista, kun yritykset ennakoivat tekemällä edellä kuvattuja kolmea asiaa sekä muuttavat ennakoinnin perusteella toimintaansa. Tulokset osoittavat, että nämä yritykset ovat keskimääräistä yritystä kannattavampia sekä suurempia markkina-arvoltaan.
– Yksi hyvä tapa ryhtyä tekemään ennakointia on aloittaa megatrendeistä, joista Sitra julkaisi viimeisimmän raportin tammikuussa. Edelleen raportissa ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja digitalisaatio, mutta samaan aikaan ne ovat ihan eri tavalla totta tässä hetkessä. Nyt pitäisikin pystyä ymmärtämään, mitä nämä samat asiat tarkoittavat seuraavan kymmenen vuoden kannalta, Dufva totesi.
Suomen tämän hetken tilannekuvassa yksi olennainen asia on hänen mukaansa demografia, eli ikääntyvä väestö, alhainen syntyvyys, maahanmuutosta tuleva väestönkasvu sekä valtavat alueelliset erot.
– Kun katsotaan muita megatrendejä Suomen näkökulmasta, maailmanjärjestyksen murros mittaa demokratian voiman, ympäristökriisi pakottaa sopeutumaan sekä uudistumaan, ja tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustaa.
Yksittäiset ratkaisut ovat tärkeitä, mutta megatrendit pakottavat ajattelemaan isommin, kokonaisvaltaisemmin.
– Sitran raportissa nostetaan esille tarve yhteiskuntasopimukselle, kirjoittamattomalle sopimukselle siitä, millä ehdoilla me elämme yhdessä ja millä ehdoilla jaetaan valta, vastuu ja oikeudet. Tämä on ikään kuin jatkuvaa neuvottelua siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Tällaista keskustelua meidän pitäisi käydä enemmän, esimerkkeinä hyvinvointivaltion uudistaminen, maahanmuutto, demokratian vahvistaminen ja luonnon elinvoiman turvaaminen.
Dufva nosti esille myös villejä kortteja, eli asioita, joita saattaa tapahtua ja jotka muuttaisivat tilannetta merkittävästi.
– Mitä se tarkoittaa, jos Suomessa olisikin 8 miljoonaa ihmistä, syntyisi globaali konflikti, energiaa olisi saatavilla rajattomasti tai ilmaston muokkaus yleistyisi? Mitä paremmin me pystymme ajattelemaan epämukaviakin tulevaisuuksia, sitä paremmin olemme valmiita, mitä ikinä tapahtuukaan. Näihin tekijöihin voi päästä käsiksi tunnistamalla heikkoja signaaleja.
Mikko Dufva muistutti, ettei Suomessakaan olla megatrendien armoilla.
– Kyllä siellä on tilaa toimia, ja me voimme rakentaa myös toisenlaisen tulevaisuuden. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu, ja siksi on aika kääriä hihat.
”Sattuma suosii valmistautunutta”
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina nosti yhdeksi ajankohtaiseksi kysymykseksi sen, miten niukkenevilla resursseilla voidaan turvata hyvän elämän edellytyksiä, tuottaa palveluita sekä hoitaa julkisen sektorin tehtäviä tehokkaammin ja vielä tarkemmin priorisoiden kuin tällä hetkellä.
Reina esitteli viime vuonna tehdyn kuntapäättäjäkyselyn tuloksia. Kyselyn mukaan kuntapäättäjät arvioivat, että oman kunnan toimintaedellytyksiin vaikuttavat erityisesti valtionosuusuudistus, oman kunnan talouskehitys, paikallisen ja alueellisen elinkeinoelämän kehitys sekä väestörakenteen muutos.
Todennäköisesti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin painotusten seurauksena listan viimeisenä olivat nyt ilmastonmuutos ja luontokato. Toiseksi pienimpänä vaikuttavuudeltaan olivat digitalisaatio ja tekoäly. Maakuntakohtaisissa arvioissa Keski-Suomessa toimintaedellytysten kolmen kärjen muodostivat valtionosuusuudistus, talouskehitys omassa kunnassa sekä Suomen talouden kehitys.
– Ennakointiin liittyy, että sattumat voivat muuttaa kehityksen suuntaa huonompaan tai parempaan. Kansanperinteessä on semmoinenkin sanonta, että sattuma suosii valmistautunutta, ja siinä voi olla oma pointtinsa. Jos ennakoidaan erilaisia tulevaisuuspolkuja, tehdään päätöksiä, valmistaudutaan ja varaudutaan, ja sitten tulee jonkin yrityksen ulkopuolisesta sattumalta tuntuva iso investointipäätös, päätöksen takana saattaakin olla hyvin määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ. Eli valmistautuminen kannattaa myös positiivisten sattumusten näkökulmasta, Reina muistutti.
Tulevaisuutta arvioitaessa on paljon asioita, joita ei pystytä ennakoimaan, mutta väestökehitys on hänen mukaansa siitä myönteinen ilmiö, että se on isossa kuvassa hyvin tarkkaan ennakoitavissa.
Reinan esittämissä graafeissa Keski-Suomen väestön ennakoitiin vähentyvän eri skenaarioissa vuosina 2024– 2040. Keski-Suomen väestönlaskun taustalla ennakoidaan olevan miinusmerkkinen luonnollinen väestön lisäys sekä muuttotappio maan sisäisessä muuttoliikkeessä.
– Väestökehitys vaikuttaa paljon esimerkiksi siihen, miten perusopetus järjestetään, millaisia yhteistyörakenteita tarvitaan tai miten etäopetusta käytetään täydentävästi. Ollaan hankalien, mutta ei mahdottomien haasteiden edessä.
Kuntatalouden ennuste on edelleen synkkä, mutta Reinan mukaan kunnilla itsellään on edelleen useita keinoja kuntatalouden kestävyyden turvaamiseksi.
– Kunnat voivat muun muassa miettiä kuntarakenteita, palveluverkkoon liittyviä asioita, yhteistyömuotoja ja omistuksia sekä hyödyntää uutta teknologiaa. Jotkut kunnat pärjäävät paremmin, jotkut huonommin, vaikka olosuhteet näyttäisivät olevan ihan saman tyyppiset.
Keski-Suomessa sopeutuminen uuteen on jo menossa
Keskustan kansanedustaja Petri Honkonen myönsi, että skenaariot tuppaavat olemaan eri yhteyksissä vähän negatiivisia. Sen vuoksi hän nosti esille keskeisiä muutostekijöitä siitä näkökulmasta, miten maaseutu pystyy ratkaisemaan asioita ja mukautumaan niihin.
– Mitä voimme oppia esimerkiksi siitä, että maaseudulla väestö on vähentynyt jo pitkään? Ainakin sen, että se valtava sopeutuminen mikä Suomella ja koko läntisellä maailmalla on edessään, siihen on maaseudulla jo ratkaisut olemassa ja väestön vähenemiseen on sopeuduttu. Me täällä keskisuomalaisella maaseudulla elämme hyvää ja laadukasta elämää.
Toiseksi isoksi uhkakuvaksi Honkonen otti julkisen talouden kriisin, joka tarkoittaa laaja-alaista hyvinvointiyhteiskunnan palvelutason laskua.
– Mahdollisuus mikä tähän liittyy, on se, että asiat pitää miettiä uudelleen. Miten vaikkapa teemme jatkossa kuntien, yritysten ja ihmisten välistä yhteistyötä tällä alueella. Taas tullaan siihen, että kyllähän täällä kunnat jo tähänkin asti ovat tottuneet tulemaan toimeen pienemmillä rahoilla kuin esimerkiksi isommat keskukset. Eli ihmisillä on sopeutumiskykyä ja kykyä auttaa itseään ja toisiaan.
– Täällä tehdään vapaaehtoispohjalta monia asioita, joihin jossain muualla käytetään yhteiskunnan verorahoja. Maaseudulla on jo matalat hierarkiat, osaamista sekä kansalaisyhteiskunnan kyky tarttua toimeen. Nyt sitä tarvitaan muuallakin.
Honkonen nosti esille myös yrittäjyyden, josta löytyy hänen mukaansa monia keskisuomalaisia menestystarinoita, vaikka väestöpohja on jotain aivan muuta kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
– Yrittäjyys vahvuutena meillä on edelleen, sitä pitää vain monistaa ja laajentaa. Myös poliittisen järjestelmän ja lainsäätäjien pitää tätä hyvää kehitystä tukea resurssien puitteissa. Valtiovalta ei saa olla uhka sille tekemiselle, jota meillä täällä on, vaan sen pitää olla kumppani ja mahdollistaja.